http://juststoran.blogspot.fi/?m=0
MENKÄÄ TSIIGAA MYN UUDEN FICIN ENSIMMÄINEN CHAPTERI :)

OOOO melkeen 2000 katselukertaa!!! Haluun kiittää teitä kaikkia jotka ootte eksyny lukemaan mun blogia :) Ja kuten varmaan huomaatte, niin en oo kirjotellu vuoteen mitään XDXD niin päätimpä tässä ryhdistäytyä ja jatkaa tän kirjoittamista mikäli joku vaan haluaa. Joten, jos sulla on ees vähän halua lukee mun kirjotuksia, niin laita kommentia tulemaan :))

Harry Imagine

EMILIA "Everything must be Perfect" hoen ystävälleni. "It Will be" Jenni rauhoittelee: " Just calm Down" Nyökkään. Toivon Harryn olevan täällä, hänen kanssaan olen rauhallinen. "Hey, My boyfriend is also on Tour" Jenni hymyilee minulle. "Yeah, but You aren't getting married" sanon hänelle. "Call Him, maybe We can Then choose Your wedding dress" hän sanoo ja menee etsimään itsellensä sopivaa mekkoa. Kaivan kännykän taskustani ja valitsen tulevan mieheni numeron. Harry vastaa lähes heti. "Hi Babe" hän sanoo iloisesti. "I'm loosing My Mind" sanon. Harry nauraa. "I'm not gonna Tell You anything" Huokaisen. "Yeah I know. It's just that I don't know Where We're gonna spend our Honeymoon or...." Harry keskeyttää minut. "Yeah, honeymoon. I'm waiting for it" hän nauraa. "I'm dying Without You" sanon hänelle. "Don't die cause I Wanna be whit You Emilia Feder or should I Say Emilia Styles" Harry sanoo iloisesti. "I gotta Go now Babe. See ya" hän sanoo. "I love You Harry" lopetan puhelun. Jenni kävelee viereeni. "This is Crazy, he Won't Tell Anything" sanon hänelle.

"What about This one?" kysyn Jenniltä. Hän pudistaa päätään. "OMG! This is So Your Wedding dress" näytän yhtä mekkoa. Se ei ollut lainkaan perinteinen, vaan juuri Jennin tyylinen. "Yeah, if Niall Will Ever propose me" hän hymyilee. "Oh he Will" sanon hänelle. Jenni vaatii minua sovittamaan varmasti yli kahtakymmentä häämekkoa ennenkuin löydän itselleni täydellisen. Valitsemme myös Jennille kauniin mekon, sillä hän on kaasoni ja hänen poikaystävänsä Niall on bestman.

Tämä on hermoja raastavaa varsinkin, koska Harry ilmoitti järjestävänsä hääjuhlat ja häämatka kohteemme, eikä hän suostunut kertomaan minulle mitään. "It's a suprise" hän sanoo.

HARRY "Thank You. Have a Nice day" huikkaan naiselle joka istuu tiskillä. Tungen lentoliput taskuuni. Käytän kiertueemme välissä olevan vapaa päivän suunnittelemalla häitäni. Niall odottaa minua oven ulkopuolella. "You Got Them?" hän kysyy. Nyökkään. "Okay. Have You already choosed the church?" Niall kysyy. "Oh shit! The church! Thanks Mate!" huikkaan hänelle ja istun autooni. Niall vilkuttaa minulle kun kaarran ulos parkkihallista ja lähden ajamaan ulos keskustasta.

Näppäilen kännykkääni Jennin numeron. Jos haluan saada jotain tietoa Emilian tietämättä, on paras soittaa Jennille, sillä olin vannottanut hänet pysymään loppu kiertueen ajan siellä missä Emiliakin. "Hi. Wait a minute" Jenni vastaa, kuulen hänen selittävän jotain Emilialle. "Hi Harry" Hän sanoo hetken kuluttua. "Hi. Is Everything okay?" en jää odottamaan vastausta. "I forgot the church" sanon. "Harry! Did You thought that Em wants get Married in a stable?" Jenni kysyy. "Yeah, yeah. I just Forget. But I'm on it" mutisen. "Good. Okay, did You Remember honeymoon, cake, food, Who Are You inviting " keskeytän Jennin listan. "Everything Else is okay except the Church, but Like I Said, I'm on it" sanon. Kuulen Jennin huokaisevan. "Okay, bye Harry" tyttö lopettaa puhelun.

EMILIA "Who Was it?" kysyn Jenniltä. "Harry" hän vastaa huolettomasti. "Harry!? Why did he call to You?" kysyn. "Well, Niall had broke his phone, So he Called from Harry's phone" hän vastaa ja istuu viereeni. Käännän katseeni häämekkooni, joka roikkuu suojuksessa. "Your gonna be Beautiful bride" Jenni huokaisee. "What if Harry Forgets choose the church?" kysyn Jenniltä. Hän on hetken hiljaa ja mutisee sitten: "Believe me. He Won't." Jenni nousee ylös ja vilkuttaa minulle hyvästiksi, ennenkuin hän pujahtaa pihalle. Kiskon peiton ylleni ja jään odottamaan unen tuloa.

***Flashback *** Harry tarttuu käteeni ja suutelee minua. Vastaan suudelmaan innokkaana. "Our First normal dates" Harry mutisee suudelmamme välistä. "No Football or fast cars" jatkan. "No cars" Harry hymyilee. "Just Us. And food" Harry jatkaa ja irrottautuu minusta. Hän vetää tuolia taaksepäin, jotta pääsen istumaan. "Thank youuu" hymyilen valloittavasti ja istahdan alas. Harry kiertää pöydän toiselle puolelle ja istahtaa omalle tuolilleen. "I Can't Believe that today It's been Two years since We began dating" Harry hymyilee tuttua vinoa hymyään. Vilkaisen hermostuneena ympärilleni. "It's empty here" hymyilen Harrylle. "Yeah, except the waitress and cook" hän toteaa. "Did you rent this restaurant?" ajatus pälkähtää päähäni. "No" poika nauraa.

Hymyilen tarjoilijalle, joka ottaa tilauksemme vastaa. "Should I be worried?" Harry kohottaa kulmaansa. "Yes, you should. Waitress is over 50 years and a woman. Are you jealous?" nauran. Käännän katseeni tyhjään lautaseeni ja hymyilen itsekseni. Äkkiä kuuluu musiikkia. Nostan katseeni. Ravintolaan on rakennettu ikäänkuin lava. Lavalla soittaa bändi. Harry nousee, kävelee luokseni ja nostaa minut ylös. "Did you do this?" kysyn hämmästyneenä. "No" poika sanoo ja osoittaa lasissa olevaa kylttiä. Band playing tonight. "Yeah, right" ajattelen. "Lets dance" Harry kuiskaa korvaani. "In a restaurant?" kysyn. Hän nyökkää. "I can't dance" ilmoitan. "You know what? I don't care" Harry nauraa ja kiskoo minut lähellensä. "Lets dance" hän kuiskaa toisen kerran. Harry siirtää kätensä lantiolleni ja lähdemme kiertämään pientä ympyrää. "Harry" kuiskaan. "Are you sure you didn't rent this place?" kysyn. "Shut up" Harry sanoo ja nostaa minut syliinsä. Kirkaisen. "Harry! I have to go to the wc" nauran. Poika laskee minut alas. "Thanks" painan suukon hänen poskelleen ja juoksen vessaan.

"Harry?" etsin häntä katseellani. "Where are you?" En näe poikaa missään. Ravintolan valoja on himmennetty ja bändikin on lähtenyt. Kävelen pöytämme viereen. Lautasellani on lappu. Tekstistä on vaikeaa saada selvää niin himmeässä valossa. "Turn Around" tulkitsen tekstin. Käännyn ympäri. "Harry" kuiskaan huomatessani pojan polvistuneen eteeni. "Em... Emilia Feder, will you marry me?" Harry kysyy. "Harry wants To marry me" ajattelen. Poika odottaa hiljaa vastaustani. "Yes" kuiskaan. Harry hymyilee ihanasti ja pujottaa sormuksen sormeeni. ***Flashback ends***

Kännykkäni piippaa ärsyttävästi. Avaan siihen tulleen viestin. Tomorrow is Your Wedding day, So Sleep. See You in the Morning 😊. Viesti on Jenniltä. Huokaisen ja painan pääni tyynyyn.

HARRY "Niall!" Jenni huutaa ja ryntää huoneeseen. Poika kietoo kätensä tytön ympärille. "I miss You Babe" Niall mutisee ja painaa huulensa Jennin huulille. Tyttö irrottautuu. "Hi Harry. It's big day Now" hän hymyilee minulle. Nyökkään olen liian hermona. Louis tulee ilmoittamaan, että on aika aloittaa. Jenni ja Niall lähtevät edeltä kylki kyljessä. Seuraan heitä.

Seison hermostuneena paikallani. Ihmiset istuvat penkeilleen ja jäävät tuijottamaan minua. Niall seisoo vieressäni sormusten kanssa ja Jenni toisella puolellani. Kuulen fanien kiljuvan kirkon ulkopuolella. Musiikki alkaa soida. Ihmiset nousevat ylös ja kääntävät katseensa ovelle päin. Etsin Emiliaa katseellani. Hän on kaunis. Ja pian hän on kokonaan minun. En voi muuta kuin hymyillä. Tyttö hymyilee minulle salin toiselta puolelta.

Laittakaa vaan kommenttii tuleen ja ehdotuksii mitä voisin kirjottaa :) ja jatkan kyllä tota More Than Friends? ficciä vielä :)

pistäkää vaan palautetta tuleen tosta viime julkasusta :)

More Than Friends? ~3

Niallin näkökulma

"Louis! Sinä! Saat! KÄRSIÄ!" huusin puhelimeeni. Kuulin Louisin nauravan puhelimen toisessa päässä.

"No? Miten meni?" hän kysyi vihjailevasti. Minun teki mieli kuristaa Louis.

"Olisi mennyt paremmin jos JOKU ei oli puhkaissut rengastani!"

"Niall! Mitä siellä tapahtuu?!" kuulin Emilyn huutavan. Sillä aikaa kun minä olin puhelimessa, Emily kävisi saunassa lämmittelemässä.

"Ootteks teillä?" Louis kysyi

."Joo, mut mun pitää mennä nytte. Teen Emilylle kaakaoo, ku ootetaan et korjaaja soittaa takasin" lopetin puhelun ärtyneenä. Että Louis osasikin olla idiootti. Laskin puhelimeni keittiön pöydälle ja laitoin kaakaon mikroon

.----------------------------------------------------------------------------------------------------

  Emilyn näkökulma

Lämmin sauna teki hyvää. Kaikki vaatteeni olivat läpimärät, joten jätin ne kuivumaan saunan ulkopuolelle. Niall oli ystävällisesti tuonut minulle pyyhkeen ja hänen paitansa, jotta saisin edes jotain päälleni. Kuivasin itseni pyyhkeeseen, puin päälleni (märät) alusvaatteeni ja Niallin paidan. Jätin hiukseni roikkumaan märkinä. Vaeltelin talossa etsien keittiötä josta saisin, toivon mukaan, jotain syötävää.Niall oli jo keittiössä, hänellekin oli ilmeisesti tullut nälkä, ainakin pekonin tuoksusta päätellen. Istahdin pöydän ääreen.

 

3.  "Tän parempaan mä en pysty" Niall asetti eteeni lautasellisen paistettua kananmunaa ja pekonia. Hymyilin.
   "Kiitti. Tää on ihan hyvää" sanoin ruokaa maistettuani. Ajattelin itsekseni, että oliko Niallin jääkaappi tyhjä vai eikö hän osannut tehdä parempaa ruokaa. Hän hymyili ja alkoi hotkia omaa annostaan. Sillä aikaa kun minä söin lautaseni tyhjäksi, Niall oli ahminut jo kaksi lautasellista.
   
   "Soittikse korjaaja sillä aikaa ku olin saunas, vai mitä sä huusit?" kysyin uteliaana. Niall nousi äkkiä ja alkoi täyttämään tiskikonetta.
   "Joo, sekin soitti. Se ei pysty tuleen tän myrskyn takii, enneku vähä selkenee" hän sanoi selkä kokoajan minua kohti. Mietin hetken kuka muu oli soittanut Niallille, mutta päädyin lopulta siihen ettei asia minulle kuulunutkaan.
   
   "Mitäs nyt?" kysyin Niallilta. Poika mietti hetken.
   "Joku leffa, tai ihan mitä haluut" hän sanoi hymyillen tuttua hymyään.
   "No öööh.... Leffa? " hymyilin. Niallin hymy kirkastui entisestään. Hän tarttui minua kädestä ja ohjasi olohuoneeseen. Istuin isolle valkoiselle nahkasohvalle. Niall penkoi hetken hyllyään ja kääntyi sitten minua kohti.
   
   "Ookko ikinä nähny Greasen? " hän kysyi. Pudistin päätäni.
   "Em, sä oot ihan pihalla. Kaikki sivistyneet on nähny sen" Niall nauroi ja istahti viereeni. Naurahdin ja käänsin katseenin Niallin taulutelkkariin.
   
   - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
   Niallin näkökuma
   
   
   Elokuvan puolivälissä Emilyä alkoi väsyttää, tai ainakin luulen niin koska hän kääntyi sivuttain ja nojasi päätään olkapäähäni. Ja vähän ajan kuluttua Emilyn silmät painuivat kiinni.
   
   ”Em” kuiskasin
   ”Mmhhm”
   ”Tota, leffa loppu jo” sanoin. Katselin Emilyn kasvoja; miten joku voi olla niin virheetön; ajattelin.
   ”Mitä!?” Em ponkaisi istualleen ja katsoi minua ” Nukuinko mä?” hän kysyi. En voinut olla hymyilemättä, hän oli kuin enkeli. Nyökkäsin ja naurahdin pienesti. Em hymyili.
   
   ”Kuule Em...” siirryin lähemmäs häntä, niin lähelle että kasvomme olivat vain muutaman sentin päässä toisistaan. Emily tarkasteli kasvojani. Saatoin kuulla hänen sydämensä, tai sitten se oli minun, en mitenkään voinut olla varma. Olin juuri siirtymässä lähemmäs Emilyä kun kuulin ulko-oven avautuvan. Emily siirtyi kauemmaksi ja käänsi katseensa tv:seen.
   ”Niall.... Me..” hän nielaisi ja sipaisi hiussuortuvan korvansa taakse.”Me ollaan ystäviä... E-ei sen enempää...” hän siirtyi kauemmaksi.
   
   ”NIALL!!Huhuu!!” Kuulin Louisin huutavan. Mitä hittoa hän täällä teki? Normaalisti hän on yksi parhaista ystävistäni, mutta nyt minun teki mieli murhata hänet.
   Louis ilmestyi oviaukkoon.
   ”Hei N... Ai, sulla onkin naisseuraa” Louis sanoi vihjailevasti ja käveli istumaan tv:n eteen. Hän silmäili nopeasti Emin asua ja virnuili sitten minulle kuin mikäkin hullu.
   ”Enhän keskeyttäny mitään” hän nauroi ja katsoi vuoroin minuun ja Emilyyn. Pudistin päätäni.
   
   ”Et... Louis tässä on Emily Wood, Em tässä on Louis Tomlinson” sanoin. Louis ja Em kättelivät nopeasti. ”No jos en kerta keskeyttäny mitään, ei varmaan haittaa et Harrykin tuli” Louis sanoi mitään siitä aavistamatta, että minä vielä tappaisin hänet.
   ”Miten menee” Harry kurkkasi ovelta.
   
   - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
   
   Emilyn näkökulma
   
   Käänsin katseeni ovelle johon pian ilmestyi kiharahiuksinen mies(/poika, miten sen nyt ottaa)
   ”Miten menee” hän sanoi ja tuli istumaan Louisin viereen.
   ”Oon Harry. Styles” Harry ojensi käden minulle, kättelin häntä yhtä nopeasti kun olin kätellyt Louisia.
   
   Yritin istua paikallani, mutta se oli vaikeaa sillä istuin kolmen miehen/pojan keskellä Niallin napitettavassa paidassa hiukset märkinä.
   ”Öö, tota Niall” törkkäsin häntä kylkeen. Onneksi hän ymmärsi asiani ja lähti pojat mukanansa keittiöön. Nousin sohvalta ja kävelin nopeasti saunaan, vaihdoin omat vaatteet päälleni, ja lähdin kohti keittiötä muiden perään.
   
   Pysähdyin keittiön ovelle sillä se oli kiinni, olin juuri tarttumassa kahvaan kun kuulin puhetta. En yleensä salakuuntele muita mutta yritäppä olla kuuntelematta kun huomaat puhuttavan sinusta.
   ” Eihän sulla ja Emilyllä siis oo mitään meneillään” joku kysyi, veikkasin  Harrya.
   ”Ei..” selvästi Niall ”Miks?”
   ”Ekkö oo huomannu et se on hottis!?” Harry kysyi yrittäen kuulostaa järkyttyneeltä.
   ”No...” Avasin oven ja hymyilin säteilevästi.
   ”Okei..” sanoin odottaen ja istuin Harryä vastapäätä.
   
   Pojat syventyivät keskusteluun ja kysyivät välillä mistä olin, minkä ikäinen olin, olinko sinkku ja kaikkea muuta tyhmää.
   
   Yhtäkkiä kaikki hiljenivät ja kääntyivät tuijottamaan minua. Huomasin katselevani Harryä, hänen hiuksiaan, silmiään, suutaan ja jopa hänen hymykuoppiaan. Käänsin katseeni nopeasti ja kysyin: ” Mitä kello on? Mun pitäis varmaan lähtee..” Louis vilkaisi kännykkäänsä.
   ”Puol kaks aamulla” hän virnuili.
   ”Mitä!?” huudahdin, jatkoin puhumistani samalla kun nousin ylös ja lähdin eteiseen pukemaan kenkiäni: ”Mun täytyy oikeesti lähteä. On myöhä ja mun pitää nousta aikasin ja...” Niall kekeytti minut.
   ”Em.. Mulla ei oo autoo” hän mulkaisi Louta. Louis naurahti: ”Mä tulin Harryn kyydissä” hän nosti kädet ilmaan rauhan merkiksi. ”No...Harry?” kysyin toiveikkaana. Hän hymyili innokkaana.
   ”Toki”
   
   Harry oli vaatinut että istuisin edessä, vaikka olisin halunnut istua taakse. Istuimme kaikessa hiljaisuudessa, minun tuijottaessa Harryä. En tiennyt mikä minulle oli tullut, mutta en voinut olla katsomatta noita silmiä.
   ”Mitä?” Harry naurahti. Käänsin katseeni ikkunaan ja mutisin : ” Ei mitään”  Harry naurahti taas ja käänsi katseensa takaisin tiehen.

”Onko sulla nälkä, tai jotain?”  Harry kysyi vilkaistessaan peilin kautta taakse jäävää McDonaldsia. Minun ei tarvinnut kääntää katsettani puhuakseni, sillä olin taas huomaamattani kääntynyt katsomaan Harryä.

”Tai jotain” virnuilin tyhmästi. Olisin läimäyttänyt itseäni, jos sen olisi pystynyt tekemään huomaamattomasti. Härry hymyili vinosti minulle ja kaarsi oikealle.

”Mä maksan itte” sanoin Harrylle hänen tarjottuaan rahaa minulle. Olimme pysähtyneet pienelle hodari kiskalle, paikka oli autio lukuun ottamatta meitä ja hodari-kioskin myyjää.

”Ei, mä toin sut tänne joten maksan myös” hän ojensi rahan myyjälle. Kävelimme hetken aikaa, kunnes saavuimme puiston rajalle ja istahdimme ensimmäiselle vastaan tulevalle penkille. Kauempana puistossa oli porukka nuoria (?) En ole varma sillä oli pimeää. Söimme kaikessa hiljaisuudessa.

”Mä maksan ensi kerralla” hymyilin Harrylle, joka yritti ahtaa koko hodarin kerrallaan suuhunsa.

”Eli siis näitä on tulossa lisää?” Hän kysyi toiveikkaana ja kohautti kulmiaan. Käänsin katseeni maahan yrittäen peittää hymyäni. Harry oli niin suloinen.

”Ehkä..” käänsin katseeni takaisin Harryn silmiin. Tuijotimme hetken toistemme silmiin, enkä huomannut Harryn olevan kokoajan lähempänä, ennen kuin tunsin hänen huulet omillani.

Ensimmäisenä tuli hämmästys, sitten onni. Vastasin Harryn suudelmaan. Hänen kätensä siirtyivät hiuksiini, kun taas minun hänen kaulaansa. Olin kuin huumattu, seitsemännessä taivaassa. Lopulta minun oli pakko irrottautua, koska en saanut happea. Harry huohotti ja painoi otsansa minun otsaani vasten, hän piti silmänsä kiinni. Yritin tasata omaa hengitystäni ja keskittyä sisään ja ulos hengittämiseen, siitä ei tullut oikein mitään. Harry naurahti.

”Muista hengittää”

”Yritän” hymyilin hänelle ja jatkoin: ” Mutta se on vaikeaa, kun sinä häiritset keskittymistäni"

More Than Friends? ~2

2. "Jep, ystäviä"

"Tuosta oikealle" käänsin katseeni ikkunaan. Tunsin katseen selässäni, joten tarkistin katsoiko Niall tietä vai minua.
"Kannattaisi katsoa tietä ennenkuin törmätään" sanoin hymyillen. Niall naurahti.
"Jos me törmätään, sä saatat tarvita tekohenkee". Katsoin häntä murhaavasti ja hän kohotti kulmiaan.
"Jos nyt vaan ajaisit minut hotellille ilman törmäilyä"
"Ihan miten vaan" Niall käänsi katseensa takaisin tiehen, mutta vilkaisi vielä minua.


"Tässä näin" sanoin ja Niall pysäytti auton hotellini eteen. Nousin ylös autosta, sanoin Nialille heipat ja lähdin kohti hotellia. Kuulin juoksuaskeleet perässäni ja pian Niall tarttui käteeni.
"Hei, mä aijon tehä tän nyt kunnolla" hän huomasi ilmeeni ja jatkoi : "Siis että vien sut perille asti"
Yritin väittää vastaan, mutta Niall vain kiskoi minut perässään hotellin aulan kautta hissiin.
"Onks tää joku juttu et saisit tietää misä huoneessa asun?" kysyin ja käännyin katsomaan vieressäni seisovaa poikaa.
"Ei" Niall hymyili.


Avasin huoneeni oven jossa oli numero 126.
"Okei, mä meen nyt nukkuun. Moro" sanoin Niallille, mutta hän odotti selvästikkin vielä jotain.
"Kiitos kun sinä niin ritarillisesti raahasit minut sisälle asti"
"No toi kelpaa" Niall sanoi, kumarsi ja nauroi.
"Ehkä näemme vielä joskus" hän sanoi.
"Ehkä" nauroin hänen kumarrukselleen ja suljin oven Niallin lähdettyä. Aloin siinä vaiheessa miettimään missä Jessica olisi. Olihan hän jo sentään 18 joten annoin asian olla ja vaihdoin yövaatteet päälleni. Nukahdin melko pian.


Heräsin aamulla siihen että aurinko paistoi suoraan silmiini. Vilkaisin kelloa, se näytti puoli 8. Nousin ylös, kävin pikaisessa suihkussa ja meikkasin kevyesti. Olin juuri nostamassa puhelinta kun se alkoi soimaan.
"Emily Wood" vastasin puhelimeen.
"Hyvä, mä jo aattelin että soitin väärään huoneeseen" kuului vastaus.
"Niall?!"
"Jeps. Hei kuule. Onks sulla jotain tekemistä?" hän kysyi. Mietin hetken.
"No eipä oikeen, koska auto on vieläkin Jessicalla, eikä mulla oo aavistustakaan misä ne vois olla"
"Hyvä. Mä haen sut 14. Moikka" Niall sanoi ennen puhelun lopettamista.


 Pengoin laukkuani turhautuneena, eikö minulla tosiaan ollut mitään päällepantavaa?? Lopulta päädyin kuitenkin mustiin minishortseihin ja mustaan toppiin. Laitoin vielä topin päälle kukallisen, napitettavan, puolipitkähihaisen paidan jonka tungin shorteihini. Päätin lähteä hotellin aamupalalle sillä en jaksaisi istua huoneessani koko päivää.


Aamupalan syötyäni kello oli 9.15. Huokaisin. Nousin hissillä 3 kerrokseen ja kävin koputtamassa Jessican oveen...Ei vastausta, se tarkoitti sitä ettei hän ollut huoneessaan. Yritin vielä soittaa hänelle. Kolmannella soitto kerralla hän vastasi.
"Ai hei Em. Mitä nyt?"
"Misä sä oot?" kysyin huolissani.
"Robertilla...Mut kyl mä tuun illalla takasin" Jessica sanoi ja jatkoi.
"Mut hei, miten sä pääsit hotellille? Jos siis oot siellä..Meillähän on auto"
"Joo, oon hotellilla..."Mietin miten jatkaisin.
"Yks Niall toi mut"
"Niall....Tarkotatko sää Niall Horanii?" Jessica kysyi innoissaan.
"Joo just sitä. Itseasiassa, se on tulossa hakeen mua kahelta" sanoin hänelle.
"UUUUU! Pitäkää hauskaa" Jessica vihjaili.
"Mut joo, mun pitää mennä. Robert oottaa... Nähään illalla" hän katkaisi puhelun. En ymmärtänyt kaverini vihjailua, koska me olimme vain ystäviä. Toisinkuin Oskun kanssa.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------

Niallin näkökulma


Suljin oven nauraen Louisin vihjailulle siitä miten olin eilen lähtenyt viemään Emilyä hotellille. Olin yrittänyt selittää hänelle ettet ollut jäänyt yöksi, mutta jotenkin minusta tuntuu ettei Lou rauhoittuisi vielä vähään aikaan, varsinkin nyt kun minun oli tarkoituksena viettää tämä päivä Emilyn seurassa. Naurahdin itsekseni.


Nousin autooni ja ajoin lähimpään kultasepän liikkeeseen. Valitsin sieltä sydämen muotoisen kaulakorun, jonka keskellä oli suuri sininen timantti. Mietin hotellille ajaessani mihin menisimme, ja päädyin lopulta erääseen minulle tärkeään paikkaan.


Huomasin Emilyn odottavan pihalla joten pysäköin hänen eteensä. Hän näytti upealta. Avasin matkustajan puoleisen ikkunan ja sanoin : "Hyppää kyytiin!" Emily ei kuitenkaan hymyillyt, hän vain kääntyi ympäri ja lähti poispäin.
"Emily" huusin tytön perään. Ei reaktiota, hän vain jatkoi matkaansa. Juoksin hänet kiinni ja pakotin kääntymään ympäri.
"Hei, mikä sulle nyt tuli?" hymyilin hermostuneena.
"Sä oot puolituntia myöhässä" Emily vastasin vihaisesti ja jatkoi matkaansa
"Mut Em... Mä.. Anteeks" en tiennyt mitä sanoa. Olinko pilannut kaiken ennenkuin se ehti edes alkaa??
Emily pysähtyi ja kääntyi ympäri. Hän käveli suoraan ohitseni ja istui etupenkille. Seurasin häntä autoon ja käynnistin sen.


"Em.." aloitin.
"Emily sulle" hän sanoi katsomatta minua.
"Sä oot vieläki vihanen.." sanoin ja pysäytin auton. Emily nousi autosta ja lähti kävelemään kohti puiston penkkiä ja istahti siihen. Istahdin hänen viereensä.
"Hei, kauan sä aijot olle mulle vihanen?" kysyin häneltä. Emily käänsi kasvona niin, että tuijotimme toisiamme suoraan silmiin.
"Me ollaan ystäviä ja ystävät antaa toisilleen anteeks" hän hymyili. Hymyilin takaisin yrittäen peittää pettymystäni siitä, että olimme vain ystäviä.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------

Emilyn näkökulma


Yritin olla mahdollisimman kauan Niallille vihainen, mutta miten siinä voisi onnistua kun hän tuijotti minua huolissaan. Annoin periksi.
"Okei... Mitäs nytte?" katsoin Niallia.
"Nyt, me kävellään, ja myöhemmin mä näytän sulle yhen paikan" hän sanoi hymyillen
"Okei. Mennään sitte" sanoin ja tartuin Niallin käteen. Huomasin hänen ihmettelevän joten naurahdin.
"Ystäviä. Muistatko?" Kuulin Niallin mumisevan jotain sen tapaista kun "Jep, ystäviä"


Kävelimme puiston ympäri kokoajan toistemme käsistä kiinni pitäen. Pysähdyimme Niallin autolle.
"Mitäs nyt?" kysyin iloisesti. Niall nauroi.
"Nyt me mennään autoon ja mä näytän sulle yhen paikan" hän sanoi ja istui autoon. Tein saman perässä.


Kävelimme pientä metsäpolkua joka nousi tasaiseen tahtiin. Ilma oli alkanut viiletä, eikä aurinkokaan paistaisi enää kauaan.
"Nyt kerrot mihin me ollaan menossa" sanoin Niallille yrittäen olla kompastumatta puunjuuriin jotka kiemurtelivat polulla.
"Näet kohta" hän vastasi salaperäisesti. Kävelimme vielä hetken kuunnellen metsän ääniä. En huomannut Niallin pysähtyneet ja kävelin suoraan häntä päin. Niall ei osannut varautua siihen ja pian me molemmat nauroimme maassa. Niall nousi ylös ja auttoi minua nousemaan. Puhdistin mullan vaatteistani ja seurasin Niallia vielä muutaman metrin, sitten hän istahti. Niall taputti maata vieressään, joten istahdin alas.
"Mikä tää paikka on?" kysyin. Istuimme pienellä kukkulalla, mistä avautui hieno näkymä. Aurinko oli alkanut laskeutua ja painui hitaasti alemmas ja alemmas.
"Me tullaan tänne joskus poikien kanssa viettään aikaa, sytytetään nuotio, lauletaan ja jutellaan kaikesta" Niall vastasi. Jouduin hetken miettimään mitä olin edes kysynyt.


Istuimme siinä paikoillamme ja katselimme kuinka aurinko laski. Kun aurinkoa ei enää näkynyt Niall nousi.
"Mulla on sulle jotain" hän sanoi. Nousin itsekkin ylös ja katsoin odottaen kun Niall penkoi taskujaan.
"Käänny ympäri" hän käski. Hymyilin itsekseni kääntyessäni ympäri. Tunsin kuinka Niall nosti hiukseni pois kaulani tieltä, ja kuinka ohut metallinen koru laskeutui niiden tilalle. Nostin korun käteeni ja katsoin sitä.
"Se.. Se on.." änkytin.
"Jos et pidä siitä, voin aina käydä vaihtamassa sen" Niall kuiskasi.
"Ei kun se on kaunis" sanoin hiljaa. Ihastelin hetken korua, sitten käännyin ympäri ja halasin Niallia.
"Kiitos" sanoin hiljaa. Niall vaikutti hieman hämmentyneeltä, mutta vastasi halaukseeni.
"Meidän kannattaisi lähteä autolle ennenkuin sinä jäädyt" Niall sanoi ja irrottautui otteestani. Nyökkäsin. Tartuin hänen käteensä ja lähdimme kohti autoa.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------

Niallin näkökulma

Olin pelännyt että Emily ei olisikaan pitänyt lahjastani, mutta kaikki pelkoni olivat väistyneet Emilyn halauksen myötä. Olin ottanut riskin edetessäni näin nopeasti, olimmehan tunteneet vasta pari päivää. Ilta oli alkanut pimetä ja ilma oli jo aika kylmä saavutessamme autolleni. Kiersin omalle puolelleni ja huomasin lapun auton oven välissä. Siinä luki: "Katso rengasta." Katsoin rengasta. Ähkäisin, se oli puhkaistu. Käänsin lapun ympäri. "Vararengas on mulla, mutta sä asut tässä lähellä. Pitäkää hauskaa ;) Louis" siinä luki.
"Rengas on puhki" ilmoitin Emilylle.
"Mitä!?" hän kysyi järkyttyneenä ja tuli tarkistamaan. Laitoin Louisin jättämän lapun taskuuni
"Entä vararengas?" Em katsoi minua. Pudistin päätäni.
"Ei ole mukana."
"Mulla ei oo ees puhelinta mukana, se on kotona" sanoin Emilylle. Louis saisi kyllä kärsiä tästä.
"Mulla on mutta se ei toimi täällä. Ei oo kenttää" Emily sanoi.
"Mä sain idean. Sä jäät autolle oottaan ku mä kävelen kotiin soittaan korjaajalle" sanoin innoissani.
"Sä et kyllä jätä mua tänne. Mä tuun mukaan" Emily sanoi ja lähti kävelemään kohti autotietä.
"No tuukko sä?" hän kysyi ja jatkoi matkaansa. Kävelin hänen vierelleen ja kävelimme siinä ihan hiljaa.


Pian alkoi sataa, ensin tihkutti ja nyt satoi jo kaatamalla. Emily tärisi vieressäni, hänellä ei ollut edes takkia.
"Kylmä?" kysyin. Em nyökkäsi. Riisuin takkini päältäni ja asetin sen Emilyn harteille. Tästä olisi vielä 4 kilometriä. Lupasin itselleni että Louis saisi kärsiä ja kunnolla.



//Tuli vähän tylsä.. mutta joo :)

Kuva Emilyn asusta

Ja Niallin antamasta korusta

More Than Friends? ~1

1. Ei missään nimessä!!

Nimeni on siis Emily Wood ja olen 17-v tavallinen suomalainen tyttö. Minulla on pitkät tummat hiukset sekä tummat silmät.


------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Heräsin puhelimeni soittoääneen kello 6 aamulla. En ollut aikonut nousta ennen 12 ylös sängystä, mutta nousin kuitenkin ja vastasin puhelimeeni.
" Arvaa mitä? Arvaa mitä?" paras ystäväni Jessica kiljui puhelimeen. Huokaisin arvatessani mitä asiaa hänellä olisi.
" Me lähetään Eglantiin!!! Voikko uskoa? Kolmeks viikoks ja mikä parasta me saatetaan nähdä Little Mix!" Kuuntelin kaveriani sanaakaan sanomatta kunnes Jessica jatkoi : " Joo tiedän ettet tykkää tytöistä, mutta tämä on minun tilaisuuteni ja haluisin sinut mukaan..." hän alkoi kuulostamaan jo melko surulliselta. " Ei, tietenkin tulen mukaan, jopa jos näät tytöt" rauhoittelin häntä " Mutta koska me lähetään?"
"Tänään illalla" kuului iloinen vastaus.
"Mitä?"
"Joo joo. Aattelin ilmoittaa nyt jotta ehdit pakkaamaan..."
Juttelimme vielä siitä missä majoittuisimme ja miten viettäisimme ne  kolme viikkoa. Ehkä matkasta tulisi ihan kiva lukuun ottamatta sitä, jos sattuisimme näkemään tytöt, koska Jessica oli hulluna heihin ja minä suorastaan vihasin.

Seuraavana aamuna

Olimme juuri laskeutuneet Lontooseen ja lähteneet hotellille ja päätin ajankuluksi soittaa yhdelle Oskulle jonka kanssa minulla oli pientä säätöä.
"No?" Jessica kysyi vihjailevasti lopetettuani puhelun.
"Älä viitsi, me ollaan vaan kavereita" sanoin ja punastuin. Jessica nyökkäsi ja rupesi nauramaan. Pian me molemmat nauroimme täysillä ja taksikuski katsoi meitä peilistä vilkuillen.

Hotellimme oli valkoista marmoria ja siinä oli isot avarat ikkunat. Huoneeni oli vielä hienompi, ( nukuimme siiis eri huoneissa) se oli iso ja tilava. Ja sänky oli valtavan kokoinen. Jessican huone oli omaani vastapäätä, joten matka ei ainakaan ollut pitkä.

Illalla noin 8 aikaan Jessica tuli koputtamaan oveeni. Avasin oven ja vilkaisin ystäväni asua.
"No oletpas sinä hienona. Mihis sitä ollaan menossa?" kysyin hymyillen. Hänellä oli päällään vartalonmyötäinen musta hame joka juuri ja juuri peitti vesirajan, se sopi hänelle täydellisesti.
"Sillä aikaa kun olit nukkumassa, se respan hottis pyys mua yhelle klubille" Jessica vastasi yli-innokkaana.
"Sekunti" sanoin ja kävin vaihtamassa päälleni turkoosin mekon jonka olin ostanut matkalla hotellillemme. Pian pääsimme lähtemään ja jos totta puhutaan, Jessican seuralainen oli hyvännäköinen.

"Tuo tuolla on tuijottanut sinua varmastikkin tunnin putkeen" kaverini osoitti parin pöydän päässä istuvaa poika porukkaa.
"Kuka noista?" kysyin kiinnostuneena.
"No toi joka on tulossa tänne" Jessica sanoi innostuneena ja nousi istumaan.
"Me tästä mennäänkin tanssimaan" hän naurahti minulle ja kiskoi Robertin ( se respasta) mukaansa.

"Hei" poika ( tai mies, riippuu miten sen nyt ottaa) sanoi.
"No hei" hymyilin hermostuksissani.
"Oon Niall..Horan"
Nyökkäsin " Emily Wood. Oliko sulla jotain asiaa?" kysyin. En pidä siitä että täysin randomit tulevat juttelemaan minulle.
"Sä et taida tietää kuka mä oon??" poika naurahti. Pudistin päätäni, pitäisikö minun tuntea jokainen ihminen joka tulee vastaan.
"No, ei se mitään. Oon Niall One Directionista" hän sanoi huvittuneena. Nostin katseeni. Vaaleat hiukset, siniset silmät, jopa sama irlantilainen aksentti jota olin joutunut kuuntelemaan monesti pikkusiskoni 1D innostuksen takia. Auoin suutani sanomatta mitään.
"Miks sä istut täällä yksin?" Niall kysyi ja istahti viereeni.
"No en istu enää." vastasin kiusaantuneesti ja etsin Jessicaa katseellani.
"Jos etit sitä ystävääs ni se lähti äsken sen tyypin kanssa takaovesta"
"Ei ole totta!! Miten nyt pääsen hotellille? Niillä oli auto!" mutisin puoliääneen.
Niall kohotti kulmiaan vihjailevasti.
"Ei missään nimessä!!" sanoin.

// Tuli vähä lyhyt, mut eka fanficci ikinä :) joten kommenttia vaan tuleen

Tossa vielä kuva Emilyn mekosta